Historiaa

2.2.2001 Saarioispuolen Metsästysseura ry


Otteita vuosien varrelta


Seuranperustaminen


Sääksmäkeläiset isännät Ilmari Kantalan, Paavo Alfthanin johdolla kokoontuivat 2.2.1931 Kuurilan asemalle, vakaana aikomuksena perustaa Saarioispuolelle oma metsästysseura. Vaikka hämäläisiä oltiin, ei asiassa vitkasteltu, päätös tehtiin ja 2.2.1931 aloitti Saarioispuolen Metsästysseura ry toimintansa. 


Puheenjohtajaksi valittiin Ilmari Kantala, sihteeriksi Ilmari Veuro, hallituksen jäseniksi Paavo Alfthan ja Aappo Toivanen. Näin oli saanut alkunsa toiminta, josta sääntöjen 2§ sanoo: "Tarkoitustaan seura toteuttaa järkiperäisen metsästyksenhoidon avulla, levittämällä tietoja Järkiperäisestä metsänriistan hoidosta, metsästystä koskevien lakien ja asetusten tunnetuksitekemisellä ja niiden noudattamisen valvomisella, sekä vahingollisten eläinten hävittämisellä ym. keinoilla.


Tätä tarkoitusta varten seura vuokraa metsästysmaita, joissa kuitenkin metsästysoikeus on "Ainoastaan niillä seuran jäsenillä, jotka maksavat siitä määrätyn veron." Vuosilta 1932-1935 ei ole vuosikirjaan kirjattua tietoa, mutta 1936 vuosikokouksen pöytäkirjan sen 7§ päätettiin seuran jäsenmaksuksi 25,-mk, metsastysvero 100,- mk, sekä seuran alueella ulkopuolelta olevat maksavat maksut kaksinkertaisena. 


Vuosilta 1939-1946 ei vuosikirjasta löydy kirjattua tietoa. 


19.1.1947 pidettiin sodanjälkeen ensimmäinen vuosikokous Tarttilan seurantalolla. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Olavi Santti, sihteeriksi Veikko Tamminen ja hallituksen jäseneksi Einari Toivonen.


Seuran ensimmäiset hirvipäivälliset päätettiin myös pitää sikäli kun saadaan kaato. Päivällistoimikuntakin valittiin, kokoonkutsujana toimi Eero Hietanen ja muut toimikuntaan kuuluvat olivat Impi Järvelä.Olavi Santti, Einari Toivonen, Veikko Tamminen, Paavo Laine, Einari Hänninen ja Iivari Kauranen.Samassa kokouksessa päätettiin myös yhteismetsästyksen säännöt ja valittiin hirvipomoksi konstaapeli Einari Toivonen. Hänelle oli tehtävä ilmoitus, ketkä jahtiin lähtevät ja liha jaettiin jahtiin osallistujien kesken. Ampuja saa pään sekä sarvet, talja myydään huutokaupalla hirvipäivällisillä. 


1950 puheenjohtajaksi valittiin maisteri, Mannerheimin ristinritari 133 Olli Aulanko, hän johti seuraa vuoteen 1961. 


Ensimmäisistä rauhoituksista päätettiin 1954, jolloin Saarioisjärvi rauhoitettiin Uittamon sillalta, Linnaisten yläjuoksun joensuuhun saakka, 200 m lähempänä järveä ei saa ampua. Orava rauhoitetaan niiden maanomistajien mailta jotka sitä haluavat. Kotimainen jänis,naarasmetso, naarasteeri ja peltopyy rauhoitetaan koko seuran alueella ja rusakkojänis Santin ja Maastolpan tilojen mailla. 


3.8.1954 kokouksessa päätettiin seuraavaa: Hirviammunta kilpailujen lähestyessä, suoritetaan harjoitusammuntoja Ilomäessä joka maanantat-ilta klo 17.00 jälkeen. Koska hirvilupien saannin edellytyksenä on suorittaa kiväärin tarkastusammunta, tulee jokaisen hirvijahtiin osallistuvan kiväarimiehen suorittaa koeammunta.


1955 merkittävin päätös tehtiin 16.3- vuosikokouksessa, jossa päätettiin liittyä Suomen yleiseen metsästäjäliittoon. 


Metsästysseurojen välinen yhteistoiminta lähti käymään vuoden 1956 vuosikokouksen päätöksellä, jossa hallitus velvoitettiin hankkimaan kiertopalkinto Akaan Metsästysseuran ja Saarioispuolen Metsästysseuran välisiin hirviammuntoihin. 


Hallitus joutui myös ojentamaan seuran jäseniä erinlaisista syistä , ote pöytäkirjasta 7.2.1957 "Hallitus ehdottaa erotettavaksi seurasta Eero Karisalmen tämän kalenterivuoden ajaksi. Syy liiallinen jäniskannan verotus. Eljas Tammea varoitetaan liiallisesta metsästyksestä ja vierailla alueilla metsästyksestä. 


Metsästäjän siirryttyä autuaammille metsästysmaille Hänen muistoaan kunnioitettiin hiljentymällä seuran kokouksessa hetkeksi. 12.10-1958 hiljennyttiin pitkään seurantoiminnassa eri tehtävissä olleen konstaapeli Einari Toivosen muistolle. 


Seuran merkittävistä päätöksistä tehtiin Olavi Nikkilän johtamalla kaudella ja Eljas Tammen kirjatessa päätöksen pöytäkirjaan 19.4.1964, että seuralle hankitaan savikiekonheitin. 


13.4.1966 ote pöytäkirjasta, kuultiin konstaapeli Jorma Kiisken selostus seuran mailla tapahtuneesta peuran salakaadosta. 


1967 uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Ilkka Toivonen, sihteeriksi Taavi Kauranen. Vuosikokouksen päätöksistä otteita. Valittiin seuran rlistanvalvojiksi Eljas Tammi ja Yrjö Tähti. Kokouksessa keskusteltiin myös Veikko Nyströmin ahkerasta metsästyksestä ja tehtiin päätös,että häneltä evätään seuranjäsenyys yhdeksi metsästysvuodeksi. 


17.2.1969 päätettiin toimikunnan perustamisesta, joka hoitaa ampumaharjoitukset ja -kilpailut. Toimikunnan vetäjäksi valittiin Jaakko Hänninen ja jäseniksi Eero Karisalmi, Hannu Kantala, Veikko Nyström, Matti Vikman, Martti Kaukinen, Jorma Kiiski ja Taavi Kauranen. 


23.2 1970 alkoi Jaakko Hännisen puheenjohtaja kausi, jona aikana seura kehittyi voimakkaasti. Jaakko toimi puheenjohtajana vuoteen 1976. Päätöksistä mainittakoon hallituksen esitys jäsenmaksuksi 20,-mk, liittymismaksuksi 50,-mk, vieras- korttimaksu 5,-mk/kpl, joita jäsen voi lunastaa enintään kolme kappaletta. 1970 hirvilupia päätettiin anoa kolmen aikuisen-ja yhden vasankaatolupaa, sekä kolme peuran kaatolupaa. Seuran ampumarata päätettiin siirtää Kaurasen rahkasuolle. Ampumaradan kunnostaminen tapahtuu talkootyönä, sitä johtaa hallitus. Hallituksen ehdotus alimman pistemäärän hankkimisesta päästäkseen osallistumaan hirvi-ja peurajahtiin hyväksyttiin. Alin pisteraja on 30 pistettä. Jokaisen seuranjäsenen on joko toimintakilpailun yhteydessä tai rahalla lunastettava vähintään 10 pistettä elokuun 20 päivään mennessä päästääkseen harjoittamaan metsästystä seuran alueella. Päästäkseen jatkamaan metsästystä on jokaisen jäsenen niinikään joko toimintakilpailun tai rahalla lunastettava lisäksi 20 pistettä hirvi kokoukseen mennessä Pisteiden hankinta koskee kaikkea metsästystä. Rahalla lunastettavan pisteen hinnaksi päätettiin 1,50 mk/kpl. 50 vuotta täyttäneet jäsenet ovat pistevaatimuksista vapaita, mutta ottavat silti toimimallaan osaa toimintakilpailuun.


1971 mainitaan että kilpailukausi seuran ampumaradalla muodostui erittäin vilkkaaksi. Tuloksia: haulikkokilpailun voitti Reijo Jokinen, pienoishirven Juhani Tammi, yhdistellyn haulikko-ja pienoiskiväärikilpailun Juhani Tammi, karhupytyn Eero Karisalmi ja toimintakilpailun Yrjö Tähti. 257. 1971 Suomen metsästäjäliiton mestaruuskilpailusta saapui suru viesti. Paavo Ilmari Laine oli menehtynyt kesken kilpailun. Sanoma Hänen kuolemastaan tuli yllätyksenä kaikille seuran jäsenille. Me muistamme Paavon rehtinä ihmisenä, joka innokkaasti otti osaa kaikkiin seuran toimintaan. Saarioispuolen metsästysseura kunnioitti Paavo Laineen muistoa muodostamalla kunniakujan vainajan siunaustilaisuudessa, sekä laskemalla seppeleen Hänen haudalleen. Jäsenmäärä toimikauden alussa oli 45, päättyessä oli jäseniä 50. Viisi uutta jäsentä jotka olivat johtaja Lars Henrik Klärich, metsänhoitaja Pertti Kolehmainen,maisteri Eero Hjorth ja koululaiset Eero Häyhänen ja Pauli Nyström. 


Vuonna 1972 alkoi merkittävä vaihe seuran historiassa. Kokouksessa 20.2.1972 valittiin seuran uudeksi sihteeriksi Mauri Mattila. Hän hoitaa edelleen menestyksellisesti tätä tehtävää.Toinen merkittävä vaihe oli se, että Yrjö Tähti valittiin Sääksmäen- Valkeakosken riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajaksi, jatkaen edelleen tätä tehtävää. 


1977 seuranjohtoon astui Antti Pajuoja. Hän johti seuraavat viisi vuotta seuraa. 


1979 piirinmestaruuskilpailuissa teki Eero Mattila seuramme ampumahistoriaa voittaessaan haulikkoammunnan mestaruuden. Pekka Takala ja Pekka Fredrikson ampuivat myös hyvin hirvikiväärillä ja nämä kolme kaveria kelpuutettiin piirin edustusjoukkueeseen sm-kisoihin Ilomantsiin. Sielä ampui Pekka Takala elämänsä parhaan kilpailun sijoittumalla tosi kovassa seurassa seitsemänneksi. 


26.10.1980 aamu ja kokopäivä jää varmaan jokaisen hirvimiehen mieleen sillä olihan lumimyrsky sen verran voimallinen. Aamulla oli lunta jo kolmisenkymmentä senttiä, mutta kunnon hirvimiehiä lumimyrsky ei tuntunut säikäyttävän sillä luvun laskun jälkeen todettiin vahvuudeksi 39 miestä. Pomo totesi että alkuperäistä suunnitelmaa ei voida noudattaa koska aukeilla paikoilla ei voi passissa seistä, saatika sitten ampua. Sovittiin että mennään Lahisten puolelle sieltä löydetään tuulensuojaa. Kalalahden Hannu komennettiin keulaan nelivedollaan tietä aukaisemaan. Hyvin päästiin aina Monosen aukean reunaan asti, mutta siihen tukehtuivat nelivedot ja muut, kun lumi nousi konepellin päälle. Kun autot oli saatu parkkeerattua tiensivuun heinämaalle lähdimme tarpomaan poikki peltojen Monosen puimaladolle ja edelleen kohti selkätietä jonne passi sijoitettiin. Kyllähän siinä aikaa kului ennenkuin passi oli paikallaan, mutta emmesentään myöhästyneet, sillä olihan niillä ajomiehilläkin polku tukossa ja passissa saatiin palella vieläpitkän aikaa. Ottilan portiltahan ne ajomiehet lähtivät kohti Sikomäkeä, jonne asti ajon loppupään oli määrä ulottua. Kun ajon piti lähteä liikkeelle tapahtui tiedonkulussa paha katkos loppupäästä lahtimuutama mies, mutta noin 4/5 miehistä jäi paikalleen kun lähtökäsky hukkui lumimyrskyyn. Ne liikkeellelähtijätkin hukkuivat myrskyyn kun eivät löytäneet passimiehiä, olisi pitänyt olla kompassit mukana. Passimiehet ne vaan odottivat ja osaa alkoi palella,kun siinä hakkuuaukealla ei ollut minkäänlaistatuulensuojaa.Lopulta pomo toi sanaa passin loppupäästä että ajomiehiä oli mennyt ohi passin jostain tunturivuoren notkosta ja hän oli menossa ottamaan selvää oliko kukaan nähnyt alkupään ajomiehiä ja antoi meille luvan mennä kahvittelemaan tuulensuojaan. Toista kehoitusta ei tarvittu vaan aloimmeharppoa kohti tuulensuojaa ja kyllä harpattiinkin kun lunta oli paikoin koko haaranmitta. Siellä karvaisten kuusten katveessa aloimme kyhätä nuotiota, vaikka joku epäilevä Tuomas, vai liekö ollut Tapani olikin erimieltä sen syttymisestä. Mutta peruipa hänkin puheensa ja poika kiitti kun hetken päästä nuotion loimussa eväänsä syötyään reppunsa nauhoja yhteen liitti. Mutta ei hyvää mahan täydeltä. Pomolta tuli käsky, että passipaikoille mars,mars... Ajo oli kuulemma tulossa. Kauan ei tarvinnutkaan odotella, kun ajomiehet tulivat, mutta hirviä he eivät olleet saaneet mukaansa. Hetkenpäästä roihusi nuotioja makkarat kärysivät kun nälkäisiä ajomiehiä kokoontui kahvittelemaan. Selitelliin ja ihmeteltiin, että kuinka tässä nyt näin kävikään. Kun kahvit oli juotu, lähtivät ajomiehet ajamaan ranta-ajoa ja passimiehet hivuttautuivat pikkuhiljaa passipaikoilleen. Ajo tuli nyt kunnialla perille, mutta hirviä ei saatu liikkeelle, liekö niitä koko alueella ollutkaan. Tuli viivyttyä näin pitkään tämän yhden jahtipäivän tapahtumissa, mutta erikoinen oli tämä lokakuinen jahtisunnuntai.


Seuran viisikymmentävuolisjuhlia vietettiin 20.11.1981 Viialan Metsälinnassa. Juhlivia maanomistajia, kutsuvieraita sekä jäseniä oli paikalla runsaat kolmesataa henkeä. Erittäin vaativan ja vaikean tehtävän haasteena ottaneet Antti Pajuoja ja Yrjö Tähti kokosivat ja kirjoittivat seuran historiikin. Juhlapäivän ohjelma alkoi jo päivällä, kun hallituksen jäsenet kävivät kunniakäynnillä seuran edesmenneiden puheenjohtajien Ilmari Kantalan, Paavo Alfthanin, Aappo Toivasen, Olavi Santin ja Olli Aulangon haudoilla Sääksmäen ja Kalvolan hautausmailla. Juhlaohjelma alkoi torvisoitolla Toijalan VPK:n soittokunta esitti Marsalkan Hopeatorvet Timo Pajuojan johdolla. Tervehdyssanat esitti puheenjohtaja Antti Pajuoja ja historiikin esitteli Yrjö Tähti. Juhlapuheen piti ylijohtaja evp Tauno V. Mäki, joka armoitettuna puhujana sai kuulijansa viihtymään. Seuran ensimmäiset kunniajäsenet kutsuttiin vastaanottamaan uunituore historiikki. Kunniajäsenet olivat Einari Hänninen, Iivari Kauranen, Tauno Kauranen, Veikko Tamminen, Johannes Torkkel, Pauli VVellig ja Jaakko Vilpas. Kunniajäsenten puolesta kiitokset esitti Veikko Tamminen. He kaikki olivat olleet seuratoiminassa mukana erittäin aktiivisesti aina vuodesta 1947 alkaen. Tutkiessani vanhoja pöytäkirjoja löysin seraavanlaisen päätöksen 17.3.1954, missä kutsuttiin Ilmari Kantala kunniajäseneksi Hänen täyttäessään 60 vuotta. 


Juhlat oli juhlittu ja alkoi uusi toimintavuosi. Puheenjohtajaksi valittiin Tapani Kuronen. Sihteerinä jatkoi Mauri Mattila ja rahastonhoitajana jo vuosia toiminut Hannu Kantala. Hallituksen jäsenenä jatkoi Hannu Kalalahti ja uutta verta tuli mukaan, kun Björn von Konow valittiin seuran varapuheenjohtajaksi. Muutenkin seuran eri toimikunnissa tapahtui uudistuksia ja nuorennusleikkauksia. Mukaan tulivat Eero Mattila, Juha Tammi, Timo Valo ja Juhani Kauranen.    

    

Keväällä 1985 ampumaradalla aherrettiin koko kevät ja kesä. Sääntöuudistuksen takia jouduimme rakentamaan sinne metsästysammuntaa varten toisen ns. korkean heitintornin ja ostamaan sinne heittimen sekä tekemään trap -ampumalavan uudelleen. Piirin eräpolkukilpailut pidettiin 3.8.1985 runsaan osanottajamäärän osallistuessa kisoihin. Kauden päävastuunkantajia olivat Juha Tammi, Eero Mattila, Juhani Tammi, Timo Valo, Jari Kauranen, Seppo Heinonen, Juhani Seppälä sekä seuramme monitoimimies Jaakko Mäkitalo. Jaakko kunnostautui erityisesti esimerkillisenä riistanhoitajana.


Vuonna 1986 aloitin puheenjohtajana. Perustimme oman ampumatoimikunnan, jonka vetäjänä aloitti Juhani Kauranen. Heti aluksi totesimme etteivät sääntömme vastaa nykyaikaa ampumaharrastuksen osalta. Säännöthän ovat vuodelta 1931 edelleenkin. "Ei muuta kuin tilataan paperit yhdistyrekisterikeskuksesta sääntöjen 3§ muuttamiseksi." 


Sääntöuudistushankkeen johdosta jouduimme pitämään ylimääräisen kokouksen keväällä -87, jossa sääntöuudistus käsiteltiin toisen kerran. Päätettiin myös sähköistää ampumarata-alue. Monien neuvottelujen ja tinkimisen jälkeen pääsimme sopimukseen Hämeensähkön kanssa. Meidän puoleltamme neuvotteluja johti Olavi Nikkilä. Sähkön saanti loi puitteet moniin uudistuksiin ja parannuksiin ampumaradan laitteissa, jotka uusituinkin perusteellisesti nykyaikaiselle tasolle. 


2.2.1991 seuramme 60-vuotis juhlat Viialan Metsälinnassa. Juhlapäivänä kävivät hallituksenjäsenet edesmenneiden puheenjohtajien haudoilla laskemassa Kukkalaitteet: Toijalassa Veikko Tammisen ja Ilkka Toivosen, Sääksmäellä Ilmari Kantalan. Paavo Airthanin, Olavi Santin ja Olli Aulangon ja Kalvolassa Aappo Toivasen haudalle. Juhlapuheen piti maa-ja metsätalousministeriön osastopäällikkö lippo Kangas. Matti Rehuttu ja Onni Suomi olivat seuramme uudet kunniajäsenet. Seuramme viirit saivat Olavi Nikkilä, Jaakko Hänninen, Tapani Kuronen, Eljas Tammi, Hannu Kantala, Juhani Tammi ja Taavi Kauranen. Suomen Metsästäjäliiton kellon saivat Eero Mattila, Juhani Kauranen ja Juha Tammi. Palkittujen puolesta kiitti Olavi Nikkilä erittäin kauniilla puheella, jossa hän mm. ylisti seuraa sen toiminnasta ja rehdistä yhteishengestä. 


15.12.1991 oli ylimääräinen kokous, jossa tehtiin yksimielinen päätös rakentaa oma metsästysmaja Vanajaveden rantaan Juha Alfthanin vuokraamalle maa-alueelle. Rakentamispäätöksen jälkeen alkoivat työt välittömästi. Me hitaat hämäläiset ylitimme itsemme ja valmistimme majan ja saunan ennätysajassa. Hommahan oli valmis jo saman vuoden hirvijahtiin mennessä. Maja sai myös nimekseen Saarioismaja.

   

Saarioispuolen Metsästysseuran hallituksen kokouksen 11.11.1996 ote pöytäkirjan 4§:stä: Sääntöjen 3§ mukaan ensimmäisestä momentista poiketen, seura voi kunnijäsenekseen kokouksessa valita henkilöitä, jotka erikoisen huomattavasti ovat seuran tarkoitusperiä

toteuttaneet ja edistäneet.Hallitus on yksimielisesti päättänyt kutsua Mauri Mattilan 24.11.1996 kunniajäseneksi. Perustelut: Mauri Mattila on toiminut seuran sihteerinä jo vuodesta 1972 alkaen. Hän

on toiminut esimerkillisenä kouluttajana ja opettajana osallistumalla seuramme eri tomintoihin pyyteettömästi ja vastuuntuntoisesti. Esimerkiksi 24 vuoden aikana Mauri on ollut poissa ainostaan yhdestä hallituksen kokouksesta, kuitenkin etukäteen siitä sopien. 


1998 seuran toiminta rullasi normaaleissa uomissa. Oli sentään yksi merkillepantava tapahtuma, etten sanoisi historiallinen. Seuramme alueella on jo usean vuodenajan tavattu metsäkauriita, näitä siroja sorkkaeläimiä. Kanta on vahvistunut vuosi vuodelta. Päätimme anoa kaatoluvan, ettei kanta paisuisi liian suureksi. Lupa meille myönnettiin ja se taisi olla Pohjois-Hämeen piirin ensimmäinen. Kauris saatiin ja kaatajana oli Eljas Tammi. Se oli sarvensa pudottanut uros, joka painoi 33 kg. 


Toimintavuoden 2000 hallituksen puheenjohtajana on toiminut Pauli Nyström, varapuheenjohtajana Juha Tammi, sihteerinä Mauri Mattila, rahastonhoitajana Hannu Kantala sekä jäsenenä Jari Kauranen. Toimintamme eri osa-alueilla on jatkunut edelleen vireänä ja monipuolisena .Esimerkiksi vuoden 1994 toimintailmoituksesta riistanhoidon osalta muutamia lukuja: viljaa 4000 kg, rehukaalia 4500 kg, rehurapsia 2000 kg, heinää 5000 kg, viherrehua 6000 kg ja juureksia,kuten punajuurta, porkkanaa, omenaa, perunaa ym. n. 6000 kg. Riistapeltoja oli 12 kappaletta yhteensä 4,5 ha. Päävastuun riistanhoitohommista on kantanut Jaakko Mäkitalo.                


Palaan vielä vuoteen 1988. Seuramme sai oman standaarin, jonka suunnitteli Juhani Tammi. Standaaria on jaettu kymmenen numeroitua kappaletta sekä tekijänkappale.

Saajat:

1. Mauri Mattila 18.11.1988

2. Yrjö Tähti 19.02.1989

3. Antti Pajuoja 21.03.1990

4. Olavi Nikkilä 02.02.1991

5. Jaakko Hänninen 02.02.1991

6. Tapani Kuronen 02.02.1991

7. Juhani Tammi 02.02.1991

8. Hannu Kantala 02.02.1991

9. Eljas Tammi 02.02.1991

lO.Taavi Kauranen 02.02.1991

    

Tekijän selvitys pienoisviirin heraldiikasta:

Alaosan vihreät tupsut kuvaavat seuramme syntyä, keltainen kenttä elettyä aikaa ja vihreäkenttä tulevaisuutta. Kirjaimet SpMs keltaisessa ja metso vihreässäkentässä kuvaa sitä minkä me haluamme

säilyttää.


Standaarin säännöt:

Yleisesti sisäiseen suhdetoimintaan kuuluu myös ansioituneiden jäsenten palkitseminen taikka huomioiminen asiaan kuuluvalla tavalla. On muistettava, ettei kaikki seuramme touhumiehet ole kiinnostuneita, taikka sopiviakaan istumaan johtokunnissa tai joissakin toimikunnissa. Kaikki tulee ottaa huomioon. Huomioitavia asioita standaarin saantiin ovat, että henkilö on osallistunut ansiokkaasti metsästysjärjestöjen, riistanhoitopiiri ja -yhdistyksen sekä seuran omaan toimintaan sääntöjen edellyttämällä tavalla. Niitä ovat riistanhoito, ampumaurheilu sekä kenneltoiminta ja lisäksi omalla esimerkillään aktivoi muita seuranjäseniä.